Luonnonvarakeskuksessa parhaillaan selvitetään koronatilanteen vaikutuksia maa-, metsä- ja kalatalouteen sekä luontoon perustuviin matkailu- ja palvelualoihin. Mielestäni keskusteluissa ruoantuotannon arvo, ruokaturva ja huoltovarmuus ovat nousseet enemmän esiin kuin aiemmin.
Ruokajärjestelmän muutoskestävyyden kehittämistä
Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Anne Pihlanto on pohtinut, että huoli ruokaturvasta ja paikallisesta tuotannosta on noussut koronaviruspandemian myötä. Suomalaisen ruokajärjestelmän haavoittuvuuksia ovat esimerkiksi riippuvuus ulkomaisesta kausityövoimasta sekä tuotantopanoksista kuten rehujen täydennysvalkuaisesta, lannoitteista ja energiasta. Tutkimuksen tehtävänä on vahvistaa ruokajärjestelmän muutoskestävyyttä (eli resilienssiä) ja siinä ruokajärjestelmän monipuolisuus olisi avuksi. Monipuolisuus sisältäisi niin nykyistä monipuolisempaa viljelykasvivalikoimaa, kuin esimerkiksi jakelukanaviakin. Luonnonvarakeskuksen Ari-Matti Seppänen puolestaan nostaa esiin, että ruoantuotannon energia- ja ravinneomavaraisuuden kehittämisessä, ja paikallisen ruoan käyttämisessä kunnissa tarvitaan eri toimijoiden yhteistyötä.
Huoltovarmuutta tuovat myös märehtijät
Luonnonvarakeskuksen tutkija Olli Niskanen ja tutkimusprofessori Marketta Rinne kirjoittavat, että niin lyhytkestoisessa kuin pitemmässäkin kriisitilanteessa kansalaisten ravinnon saatavuuden turvaaminen on yhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä. Suomessa ravitsemuksen huoltovarmuuden näkökulmasta märehtijät tuovat elintarvikeketjuun vakautta, ne voivat syödä nurmikasveja ja jalostaa ne ihmisille arvokkaiksi proteiineiksi, maidoksi ja lihaksi. Viljelyvarmuuden näkökulmasta nurmet ovat vakaimpia viljelykasveja Suomen olosuhteisiin.
Maaseutu on monipaikkaisuuden ydinaluetta
Kevät 2020 nosti esiin myös suomalaisten monipaikkaisuuden. Monella on elämän kiintopisteitä eri puolilla Suomea, rakkaita ihmisiä ja rakkaita paikkoja. Kuten tutkimusprofessori Hilkka Vihinen Luonnonvarakeskuksesta painottaa, keskittäminen yhteiskunnan toimintana ei ole välttämättä tehokasta silloin, kun se kasvattaa riskejä ja vähentää resilienssiä. Mielestäni monipaikkaisuus myös tuo esiin, että monella suomalaisella on elävä suhde maaseutuun ja maatalouteenkin. Mielestäni se on maatalouden ilmastotyön arvotukselle olennaista.
Riitta Savikko
Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa -valtakunnallisen koordinaatiohankkeen vetäjä.